Minulla on hyvin heikko sekasotkunsietokyky. En viihdy sotkuisessa ja likaisessa asunnossa. Sotku tekee minut ärtyneeksi ja masentuneeksi. Siivoamiselle ei kuitenkaan ole aina aikaa, enkä ole luonnostani mitenkään siisti ihminen. Tavarat tuppaavat menemään vääriin paikkoihin ja jäämään siihen, mihin ne lasken. Pystyn kyllä hillitsemään tätä taipumusta, mutta se vaatii keskittymistä. Aina ei kerta kaikkiaan ole aikaa eikä voimia keskittyä ja sotkua pääsee syntymään. Kierre on valmis, kun sotkun päälle kertyy uutta sotkua. Jos jokin on pois paikaltaan tai jos on likaista, tuntuu turhalta edes yrittää panna mitään paikoilleen.
Emme me silti missään sikolätissä elä. Pyrin siivoamaan aina kuin ehdin, ja hetken aikaa asunto myös pysyy siistinä. Tänään oli juuri sellainen siivouspäivä. Heräsin tyytyväisenä, mutta jo hetken kuluttua olin vihainen ja minulla rasahteli hermo aivan kunnolla. Ja mikä olikaan syy - sotku tietysti. Siivosin pari tuntia ja eipä vituta enää.
En tiedä liittyykö taipumikseni hermostua sotkuista muihin ongelmiini. Hyvin vahvasti ainakin luulen, että liittyy. Ulkoinen järjestys auttaa selvittämään ja sietämään sisäistä kaaosta. Sotkuinen ympäristö taas pahentaa kaikkia oireita. Ahdistaa, masentaa ja tekee olosta tunkkaisen. Siivoaminen on parhaita ja nopeavaikutteisimpia hoitokeinoja, mutta mitä kauemmin on ollut sotkuista, sitä vaikeampi prosessia on aloittaa. Saamattomuus ja epätoivo iskevät. Puhtaus, siisteys ja hyvinvointi kulkevat ainakin minulla käsi kädessä. En ole ainoa, monet sairaat ystäväni sanovat samaa.
Nautin kauniista ja harmonisista asioista. Kaunis koti parantaa mielialaa. Toisaalta kyse on varmaan myös yleisestä hallinnan tunteesta ja siitä, että voi olla tyytyväinen itseensä, kun elämä on ulkonaisesti kunnossa. On saanut jotakin aikaiseksi - ei ole luuseri.
Tämän päiväinen raivokohtaus jäi aika lyhyeksi johtuen siitä, että ystäväni lähti asioille, eikä kukaan ollut enää kuuntelemassa. En minäkään sentään viitsi seinille raivota. Jäin kuitenkin pohtimaan kiukkuni syytä. Suuttuessani olin aivan varma, että se johtuu siitä, että asunto on kerta kaikkiaan meille liian ahdas ja tavaraa on liikaa. Toki ne ovat faktoja jotka vaikuttava, mutta totuus on, että kestän asuntoamme aivan hyvin sen ollessa siisti. Itse asiassa rakastan sitä. Seinät rupeavat
kaatumaan niskaani vasta, kun on sotkuista.
Ainoa ratkaisu on siis siivoaminen. Tai kiireen hellittäminen, keskittyminen. Minun on siedettävä sotkua tiettyyn rajaan asti, mutta totuus on, että minä ja sotku emme kerta kaikkiaan mahdu asumaan samaan asuntoon. Eikä meidän tarvitse.
sunnuntai 12. huhtikuuta 2015
lauantai 11. huhtikuuta 2015
Asioita, joista pidän
Minulla on tänään ollut paljon aikaa ajatella ja kirjoittelen nyt jotakin, mitä mielessäni on pyörinyt. Aika tavallisia asioita kyllä, säästän ne vähemmän tavalliset ja syvällisemmät asiat myöhemmäksi. Tuntuu hiukan erikoiselta aloittaa tyhjästä. On mukavampi ensin kertoa joitakin perusasioita. Perusasiat kuitenkin määrittävät ihmistä aika paljon.
Eläimet. Minulla on koira; vanha ja vihainen dreeveri, mutta se on hyvin rakas.
Kasvit ja puutarhahoito. Asun opiskelija-asunnossa, mutta meillä on oma aidattu piha. Se on aivan ihana! Idea blogin kirjoittamisesta tuli mieleeni tehdessäni tänään ulkotöitä. Täällä on ollut tänään kaunis kevätpäivä. Täytyi asiakseen lähteä ostamaan harava, jotta saisin siivottua pihalta kaikki tuulen sinne heittämät tammenlehdet. En siis todellakaan jättänyt syksyllä haravoimatta. Lehdet ilmestyivät tyhjästä eräänä tuulisena päivänä tässä arkiviikolla. Järkytys oli melkoinen, kun katsoin ulos ikkunasta ja huomasin, että nurmikko ja kukkapenkki olivat täysin lehtien peitossa! Minulla oli itseasiassa melkoinen mökötyspäivä ennen kuin menin ulos. Mutta kummasti se aurinko ja pieni puuhastelu sitten kuitenkin piristi mieltä. Sisällä meillä on paljon viherkasveja. Kukkia ikkunalaudalla. Vihreys on minulle tärkeää.
Ihmiset. Ystävät ovat minulle hirmu tärkeitä. Asun parhaan ystäväni kanssa, ja hänen lisäkseen minulla on useita muitakin ystäviä. Ystävät ovat se asia, joka tekee elämästä mielekästä ja merkityksellistä. He ovat minulle iloineen ja suruineen todella rakkaita.
Koti. Olen koti-ihminen. Koti on voimanlähde ja kaiken perusta. Rakastan ajatusta omasta, siististä ja turvallisesta kodista, johon on kiva tulla ja jossa on hyvä olla. Koti ei ole koskaan aikaisemmin ollut minulle kuvailemani kaltainen paikka, mutta nyt on, kun saan asua omillani. Muutto pois lapsuudenkodista on ollut elämäni parhaita päätöksiä. On ihana asua yhdessä parhaan ystäväni kanssa, joka kohtelee minua hyvin ja ajattelee asioista samalla tavalla kuin minä. Meillä on pieni kaksio, piha ja koira. Kaikki on hyvin, vaikka välillä tuntuu, ettei mikään mahdu mihinkään ja pieni asunto on hetkessä sotkuisen näköinen.
Opiskelu. Olen aina pitänyt opiskelusta. Yliopisto on silti aivan jotakin muuta, kuin lukio oli. Vapautta, mielenkiintoisia aiheita, haastetta, mukavia ihmisiä, ainejärjestötoimintaa.
Kirjoittaminen. Kirjoittaminen on minun juttuni. Kirjoitan kahta romaaniprojektia, joista toinen on fanfictionia, runoja ja joskus omia ajatuksiani. Olen kirjoittanut vuosia ja luulen, että tulen kirjoittamaan läpi elämäni. Kirjoittaminen on luovuuden purkamista ja luovuuden lähde. Se on innostavaa, vaikeaa, helppoa, juovuttavaa. Se on jotakin, mikä on ollut minussa syvällä aina. Olen kertonut tarinoita ja tehnyt runoja jo kauan ennen kuin olen osannut kirjoittaa.
Ajattelu ja asioiden ja ihmisten analysointi. Olen loputon analysoija ja mietiskelijä. Mietin itseäni ja toisia ihmisiä. Ennen kaikkea mietin siis ihmisiä ja ihmisyyttä. Siinä missä jotkut katsovat kauas, minä yritän katsoa lähelle. Tämä blogi on osa minun analysointiani. Kirjoittaminen saa ajatukset kirkastumaan ja omien ajatuksien lukeminen jälkikäteen on avartavaa ja joskus yllättävääkin.
Puuhailu. Olen puuhastelija. Lupaudun aina mukaan liian moneen projektiin, olen kiinnostunut kaikesta ja yritän tehdä kaikkea yhtä aikaa. Joskus olen helisemässä itseni kanssa. Enkö voisi vain keskittyä yhteen asiaan sen sijaan, että yritän keskittyä kymmeneen? En kai. Olen sellainen kuin olen. Menen kaikkeen mukaan tunteella ja suuntaan ajatukseni kaikkeen intensiivisesti. Minun on joskus vaikea irrottaa itseni asioista keskittyäkseni johonkin muuhun.
Juhlat ja tapahtumat. Olen opiskelija ja vietän opiskelijaelämää. Hyvässä seurassa hauskoissa juhlissa on mahtavaa. En käytä alkoholia, mutta se ei estä minua juhlimasta. Monet yöt on tullut valvottua ja tulee varmasti jatkossakin. Nautin yhteisöllisyyden tunteesta ja ainejärjestötoiminnasta. Nautin ylipäätään siitä, että tapahtuu.
Nukkuminen ja oma rauha. Hillumisen vastapainoksi tarvitsen omaa rauhaa ja aika paljon unta. Tiedän oikein hyvin, että jos en lepää tarpeeksi, mistään ei kohta tule yhtään mitään. Silti nukkumiselle on usein vaikea varata tarpeeksi aikaa, ja olen usein väsynyt. Nukkuminen on kuitenkin yleensä ihanaa, kun sänkyyn asti pääsee. Maailmassa on vaan niin monta muutakin ihanaa asiaa.
No tässä oli joitakin perusasioita, vaikka listaa voisi kai jatkaa loputtomasti. Pienet asiat ovat usein niitä mukavimpia, joten enköhän minä joku päivä tee listan niistä pienistäkin asioista. Hauska kuitenkin huomata, että edellä luettelemani asiat ovat niitä, jotka ovat tällä hetkellä monin tavoin minun elämäni keskiössä. Jossakin olen siis onnistunut, kun olen onnistunut täyttämään elämäni asioilla, joista pidän.
Paljon on tietysti sellaistakin, mistä en pidä ja mikä on raskasta ja harmillista. Mutta se ei ole tämän postauksen asia. En jaksa juuri nyt ajatella mitään ikävää. Minun täytyy ruveta siivoamaan ja krapulainen kaveri ei nyt sittenkään kuulu saapuvaksi. Tähän ei nyt kyllä enää kaivata mitään negatiivisia ajatuksia.
Asioita, joista pidän:
Eläimet. Minulla on koira; vanha ja vihainen dreeveri, mutta se on hyvin rakas.
Kasvit ja puutarhahoito. Asun opiskelija-asunnossa, mutta meillä on oma aidattu piha. Se on aivan ihana! Idea blogin kirjoittamisesta tuli mieleeni tehdessäni tänään ulkotöitä. Täällä on ollut tänään kaunis kevätpäivä. Täytyi asiakseen lähteä ostamaan harava, jotta saisin siivottua pihalta kaikki tuulen sinne heittämät tammenlehdet. En siis todellakaan jättänyt syksyllä haravoimatta. Lehdet ilmestyivät tyhjästä eräänä tuulisena päivänä tässä arkiviikolla. Järkytys oli melkoinen, kun katsoin ulos ikkunasta ja huomasin, että nurmikko ja kukkapenkki olivat täysin lehtien peitossa! Minulla oli itseasiassa melkoinen mökötyspäivä ennen kuin menin ulos. Mutta kummasti se aurinko ja pieni puuhastelu sitten kuitenkin piristi mieltä. Sisällä meillä on paljon viherkasveja. Kukkia ikkunalaudalla. Vihreys on minulle tärkeää.
Ihmiset. Ystävät ovat minulle hirmu tärkeitä. Asun parhaan ystäväni kanssa, ja hänen lisäkseen minulla on useita muitakin ystäviä. Ystävät ovat se asia, joka tekee elämästä mielekästä ja merkityksellistä. He ovat minulle iloineen ja suruineen todella rakkaita.
Koti. Olen koti-ihminen. Koti on voimanlähde ja kaiken perusta. Rakastan ajatusta omasta, siististä ja turvallisesta kodista, johon on kiva tulla ja jossa on hyvä olla. Koti ei ole koskaan aikaisemmin ollut minulle kuvailemani kaltainen paikka, mutta nyt on, kun saan asua omillani. Muutto pois lapsuudenkodista on ollut elämäni parhaita päätöksiä. On ihana asua yhdessä parhaan ystäväni kanssa, joka kohtelee minua hyvin ja ajattelee asioista samalla tavalla kuin minä. Meillä on pieni kaksio, piha ja koira. Kaikki on hyvin, vaikka välillä tuntuu, ettei mikään mahdu mihinkään ja pieni asunto on hetkessä sotkuisen näköinen.
Opiskelu. Olen aina pitänyt opiskelusta. Yliopisto on silti aivan jotakin muuta, kuin lukio oli. Vapautta, mielenkiintoisia aiheita, haastetta, mukavia ihmisiä, ainejärjestötoimintaa.
Kirjoittaminen. Kirjoittaminen on minun juttuni. Kirjoitan kahta romaaniprojektia, joista toinen on fanfictionia, runoja ja joskus omia ajatuksiani. Olen kirjoittanut vuosia ja luulen, että tulen kirjoittamaan läpi elämäni. Kirjoittaminen on luovuuden purkamista ja luovuuden lähde. Se on innostavaa, vaikeaa, helppoa, juovuttavaa. Se on jotakin, mikä on ollut minussa syvällä aina. Olen kertonut tarinoita ja tehnyt runoja jo kauan ennen kuin olen osannut kirjoittaa.
Ajattelu ja asioiden ja ihmisten analysointi. Olen loputon analysoija ja mietiskelijä. Mietin itseäni ja toisia ihmisiä. Ennen kaikkea mietin siis ihmisiä ja ihmisyyttä. Siinä missä jotkut katsovat kauas, minä yritän katsoa lähelle. Tämä blogi on osa minun analysointiani. Kirjoittaminen saa ajatukset kirkastumaan ja omien ajatuksien lukeminen jälkikäteen on avartavaa ja joskus yllättävääkin.
Puuhailu. Olen puuhastelija. Lupaudun aina mukaan liian moneen projektiin, olen kiinnostunut kaikesta ja yritän tehdä kaikkea yhtä aikaa. Joskus olen helisemässä itseni kanssa. Enkö voisi vain keskittyä yhteen asiaan sen sijaan, että yritän keskittyä kymmeneen? En kai. Olen sellainen kuin olen. Menen kaikkeen mukaan tunteella ja suuntaan ajatukseni kaikkeen intensiivisesti. Minun on joskus vaikea irrottaa itseni asioista keskittyäkseni johonkin muuhun.
Juhlat ja tapahtumat. Olen opiskelija ja vietän opiskelijaelämää. Hyvässä seurassa hauskoissa juhlissa on mahtavaa. En käytä alkoholia, mutta se ei estä minua juhlimasta. Monet yöt on tullut valvottua ja tulee varmasti jatkossakin. Nautin yhteisöllisyyden tunteesta ja ainejärjestötoiminnasta. Nautin ylipäätään siitä, että tapahtuu.
Nukkuminen ja oma rauha. Hillumisen vastapainoksi tarvitsen omaa rauhaa ja aika paljon unta. Tiedän oikein hyvin, että jos en lepää tarpeeksi, mistään ei kohta tule yhtään mitään. Silti nukkumiselle on usein vaikea varata tarpeeksi aikaa, ja olen usein väsynyt. Nukkuminen on kuitenkin yleensä ihanaa, kun sänkyyn asti pääsee. Maailmassa on vaan niin monta muutakin ihanaa asiaa.
No tässä oli joitakin perusasioita, vaikka listaa voisi kai jatkaa loputtomasti. Pienet asiat ovat usein niitä mukavimpia, joten enköhän minä joku päivä tee listan niistä pienistäkin asioista. Hauska kuitenkin huomata, että edellä luettelemani asiat ovat niitä, jotka ovat tällä hetkellä monin tavoin minun elämäni keskiössä. Jossakin olen siis onnistunut, kun olen onnistunut täyttämään elämäni asioilla, joista pidän.
Paljon on tietysti sellaistakin, mistä en pidä ja mikä on raskasta ja harmillista. Mutta se ei ole tämän postauksen asia. En jaksa juuri nyt ajatella mitään ikävää. Minun täytyy ruveta siivoamaan ja krapulainen kaveri ei nyt sittenkään kuulu saapuvaksi. Tähän ei nyt kyllä enää kaivata mitään negatiivisia ajatuksia.
Kolmas kerta toden sanoo?
Olen pitänyt blogia kaksi keraa aiemminkin. Koskaan se ei kuitenkaan ole tuntunut aivan oikealta. Olen kirjoittanut syömisen vaikeudesta, ja olen kirjoittanut muodista ja muista elämän ulkonaisista puolista. Tällä kertaa olen kuitenkin liikkeellä hiukan toisenlaisin ajatuksin.
Uskon, että se mistä haluan tällä kertaa kirjoittaa, on minulle paljon tärkeämpää ja ehkä myös hyödyllisempää kuin mikään, mitä olen blogissa aiemmin julkaissut. Olen opiskelija, nuori nainen, jolla on elämä edessä, mutta paljon myös takana päin. Minulla on ollut vaikeaa, olen sairastanut - ja sairastan. Slti minulla on elämä. Useinmiten olen onnellinen. Haluan kirjoittaa siitä, millaista on elää tässä maailmassa mielenterveysongelmien kanssa. En negatiivisessä valossa, vaan hyväksyvänä ja toiveikkaana. Minulla on paljon ajatuksia, ja kirjoittaminen on hyvä tapa selvittää niitä. Jos minun pohdinnoistani on jollekin iloa ja vertaistukea, se on vain hyvä asia.
Minulla on useita eri diagnooseja ja syön edelleen masennuslääkkeitä. Käyn terapiassa. Teoriassa minun ei pitäisi olla niin onnellinen kuin olen. Teoriassa minun ei ehkä pitäisi pystyä käymään yliopistolla tai töissä. Silti minä pystyn. Matka on ollut pitkä ja se jatkuu koko ajan. En odota sitä, että parannun. En odota sitä, että elämäni alkaisi. Elän nyt, tätä elämää, joka minulle on annettu ja ajoittain todella nautin siitä.
Muutama vuosi sitten en osannut edes kuvitella, että haluaisin jotakin muuta kuin kuolla - että minullakin olisi tulevaisuus. Mutta minulla on, niin kuin meillä kaikilla. Se on ehkä juuri yksi niistä asioista, joita haluan ihmisille kertoa. Meillä kaikilla on tulevaisuus, eikä meidän tarvitse olla täysin terveitä voidaksemme olla aivan onnellisia ja elääksemme niin kuin haluamme.
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Häiriö, josta kärsiviä välillä vieläkin pidetään toivottomina tapauksina. Totta on, että elämä voi välilllä olla hirveää, hankalaa ja mahdotonta. Mutta se voi olla muutakin. Iloista, räiskyvää, tunteellistä, hullua, välillä todella väsynyttä. Minulla on lisäksi diagnooseina masennus ja epätyypillinen syömishäiriö. Nykyään voin elää niiden kanssa. Ne ovat jollakin tavalla osa minua, ainakin persoonallisuushäiriö on. Se ei ole pelkästään mustavalkoisesti negatiivinen ja paha asia.
Toivon, että tämäkin blogi löytää lukijansa. Ehkä olisi aika katsoa mielenterveysongelmia hieman toisesta näkökulmasta kuin niitä yleensä katsotaan. Yritän kirjoittaa paljon positiivista asioista. Positiivisten asioiden sanominen ääneen auttaa löytämään niitä enemmän ja saa ne tuntumaan todellisemmmilta. Totta kai kirjoitan rehellisesti muustakin. Elämä on ylä- ja alamäkiä, vastoinkäymisiä ja niistä selviämistä. Tuntuu, että on niin paljon sanottavaa kaikesta. Kaikista asioista ei ole aina niin helppo puhua, ja ihmiset, jotka eivät ole kokeneet samaa eivät aina jaksa kuunnella. Ehkä tavoitan jonkun, joka on kokenut jotakin samanlaista kuin minä. Uskon, että asioista puhuminen ja kokemusten kertominen luo toivoa. Minä haluan luoda toivoa, sillä minulla on itselläni elämässäni nykyisin niin paljon toivoa. Kaikesta huolimatta.
Uskon, että se mistä haluan tällä kertaa kirjoittaa, on minulle paljon tärkeämpää ja ehkä myös hyödyllisempää kuin mikään, mitä olen blogissa aiemmin julkaissut. Olen opiskelija, nuori nainen, jolla on elämä edessä, mutta paljon myös takana päin. Minulla on ollut vaikeaa, olen sairastanut - ja sairastan. Slti minulla on elämä. Useinmiten olen onnellinen. Haluan kirjoittaa siitä, millaista on elää tässä maailmassa mielenterveysongelmien kanssa. En negatiivisessä valossa, vaan hyväksyvänä ja toiveikkaana. Minulla on paljon ajatuksia, ja kirjoittaminen on hyvä tapa selvittää niitä. Jos minun pohdinnoistani on jollekin iloa ja vertaistukea, se on vain hyvä asia.
Minulla on useita eri diagnooseja ja syön edelleen masennuslääkkeitä. Käyn terapiassa. Teoriassa minun ei pitäisi olla niin onnellinen kuin olen. Teoriassa minun ei ehkä pitäisi pystyä käymään yliopistolla tai töissä. Silti minä pystyn. Matka on ollut pitkä ja se jatkuu koko ajan. En odota sitä, että parannun. En odota sitä, että elämäni alkaisi. Elän nyt, tätä elämää, joka minulle on annettu ja ajoittain todella nautin siitä.
Muutama vuosi sitten en osannut edes kuvitella, että haluaisin jotakin muuta kuin kuolla - että minullakin olisi tulevaisuus. Mutta minulla on, niin kuin meillä kaikilla. Se on ehkä juuri yksi niistä asioista, joita haluan ihmisille kertoa. Meillä kaikilla on tulevaisuus, eikä meidän tarvitse olla täysin terveitä voidaksemme olla aivan onnellisia ja elääksemme niin kuin haluamme.
Minulla on epävakaa persoonallisuushäiriö. Häiriö, josta kärsiviä välillä vieläkin pidetään toivottomina tapauksina. Totta on, että elämä voi välilllä olla hirveää, hankalaa ja mahdotonta. Mutta se voi olla muutakin. Iloista, räiskyvää, tunteellistä, hullua, välillä todella väsynyttä. Minulla on lisäksi diagnooseina masennus ja epätyypillinen syömishäiriö. Nykyään voin elää niiden kanssa. Ne ovat jollakin tavalla osa minua, ainakin persoonallisuushäiriö on. Se ei ole pelkästään mustavalkoisesti negatiivinen ja paha asia.
Toivon, että tämäkin blogi löytää lukijansa. Ehkä olisi aika katsoa mielenterveysongelmia hieman toisesta näkökulmasta kuin niitä yleensä katsotaan. Yritän kirjoittaa paljon positiivista asioista. Positiivisten asioiden sanominen ääneen auttaa löytämään niitä enemmän ja saa ne tuntumaan todellisemmmilta. Totta kai kirjoitan rehellisesti muustakin. Elämä on ylä- ja alamäkiä, vastoinkäymisiä ja niistä selviämistä. Tuntuu, että on niin paljon sanottavaa kaikesta. Kaikista asioista ei ole aina niin helppo puhua, ja ihmiset, jotka eivät ole kokeneet samaa eivät aina jaksa kuunnella. Ehkä tavoitan jonkun, joka on kokenut jotakin samanlaista kuin minä. Uskon, että asioista puhuminen ja kokemusten kertominen luo toivoa. Minä haluan luoda toivoa, sillä minulla on itselläni elämässäni nykyisin niin paljon toivoa. Kaikesta huolimatta.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)