Minulla on hyvin heikko sekasotkunsietokyky. En viihdy sotkuisessa ja likaisessa asunnossa. Sotku tekee minut ärtyneeksi ja masentuneeksi. Siivoamiselle ei kuitenkaan ole aina aikaa, enkä ole luonnostani mitenkään siisti ihminen. Tavarat tuppaavat menemään vääriin paikkoihin ja jäämään siihen, mihin ne lasken. Pystyn kyllä hillitsemään tätä taipumusta, mutta se vaatii keskittymistä. Aina ei kerta kaikkiaan ole aikaa eikä voimia keskittyä ja sotkua pääsee syntymään. Kierre on valmis, kun sotkun päälle kertyy uutta sotkua. Jos jokin on pois paikaltaan tai jos on likaista, tuntuu turhalta edes yrittää panna mitään paikoilleen.
Emme me silti missään sikolätissä elä. Pyrin siivoamaan aina kuin ehdin, ja hetken aikaa asunto myös pysyy siistinä. Tänään oli juuri sellainen siivouspäivä. Heräsin tyytyväisenä, mutta jo hetken kuluttua olin vihainen ja minulla rasahteli hermo aivan kunnolla. Ja mikä olikaan syy - sotku tietysti. Siivosin pari tuntia ja eipä vituta enää.
En tiedä liittyykö taipumikseni hermostua sotkuista muihin ongelmiini. Hyvin vahvasti ainakin luulen, että liittyy. Ulkoinen järjestys auttaa selvittämään ja sietämään sisäistä kaaosta. Sotkuinen ympäristö taas pahentaa kaikkia oireita. Ahdistaa, masentaa ja tekee olosta tunkkaisen. Siivoaminen on parhaita ja nopeavaikutteisimpia hoitokeinoja, mutta mitä kauemmin on ollut sotkuista, sitä vaikeampi prosessia on aloittaa. Saamattomuus ja epätoivo iskevät. Puhtaus, siisteys ja hyvinvointi kulkevat ainakin minulla käsi kädessä. En ole ainoa, monet sairaat ystäväni sanovat samaa.
Nautin kauniista ja harmonisista asioista. Kaunis koti parantaa mielialaa. Toisaalta kyse on varmaan myös yleisestä hallinnan tunteesta ja siitä, että voi olla tyytyväinen itseensä, kun elämä on ulkonaisesti kunnossa. On saanut jotakin aikaiseksi - ei ole luuseri.
Tämän päiväinen raivokohtaus jäi aika lyhyeksi johtuen siitä, että ystäväni lähti asioille, eikä kukaan ollut enää kuuntelemassa. En minäkään sentään viitsi seinille raivota. Jäin kuitenkin pohtimaan kiukkuni syytä. Suuttuessani olin aivan varma, että se johtuu siitä, että asunto on kerta kaikkiaan meille liian ahdas ja tavaraa on liikaa. Toki ne ovat faktoja jotka vaikuttava, mutta totuus on, että kestän asuntoamme aivan hyvin sen ollessa siisti. Itse asiassa rakastan sitä. Seinät rupeavat
kaatumaan niskaani vasta, kun on sotkuista.
Ainoa ratkaisu on siis siivoaminen. Tai kiireen hellittäminen, keskittyminen. Minun on siedettävä sotkua tiettyyn rajaan asti, mutta totuus on, että minä ja sotku emme kerta kaikkiaan mahdu asumaan samaan asuntoon. Eikä meidän tarvitse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti